Köllimisen taito

Niinä päivinä kun emäntä on kiireinen, tai viettää luvattoman paljon aikaa töissä, tai sattuu olemaan juurikin kipeänä, voisi olettaa pikkushiban olevan jokseenkin räyhäkkäänä mikäli eskokaan ei lähde käyntiin tai kunnon lenkille ei yksinkertaisesti ehdi. Kaikkea sitä.

Shiboilla kun tuntuu olevan myötäsyntyisenä ominaisuutena tehdä köllimisestä ja lepäilemisestä taiteeseen verrattavaa ajanvietettä.Moni kippuran omistava lukija voi varmasti yhtyä tähän mielipiteeseen.

Ylläolevassa kuvassa etumpana Maru ja taempana Ukko (Hisamitsu av Enerhaugen) ottavat lepidoa rankan matsin jälkeen.

Välillä tuntuu jopa luonnottomalta kuinka pitkiä aikoja koira (tai shiba) voikaan nukkua. Enimmillään töissä on sen 8 tuntia, jonka jälkeen

aktiivista touhua on päivästä riippuen 3-4 tuntia, ja lopun ajan Mauri sitten nukkuukin jos ei kalua luuta tai nuoku hereillä. Lahjakkaimmat varmaan laskivatkin nukkumisajaksi noin 20 tuntia per päivä, mikä onkin melkoisesti.

Mielenkiinnosta kuvailimme jonkin aikaa tietokoneen kameralla mitä koira oikein tekee sen ajan kun kaksijalkaiset viipottavat leipätyössä.

No, se nukkuu. Kuljeksii. Nukkuu. Tuijottelee ikkunasta. Nukkuu. Syö luuta. Nukkuu.

Hienointa tässä ajanvietteessä on se, että sitä voi harrastaa lähestulkoon kaikkialla; junassa, autossa, vieraassa asunnossa, yksin, seurassa, ulkona, sisällä, sängyssä, lattialla, jne ym . Ajalla ja paikalla ei ole juurikaan edes väliä kun punikki päättää ottaa aikalisän ja heittäytyä kerälle tuhisemaan koiranunta nähden.

Kuvassa koira on tunnistanut koiran ja yksi asia on johtanut toiseen,päiväuniin nimittäin.

Maru ei tälläkään hetkellä reagoi "lenkille"-käskyyn, kölliminen on pahasti kesken.

Koira minun makuuni, onhan sitä lenkillä tänään käytykin jo luvattoman monta kertaa (4 kertaa). M ei tosin anna periksi, on jo takki päällä kun pikkushiba vasta venyttelee.