Syksyn tullessa metsään siellä tuoksuu ihanalta. Parivaljakko emäntä ja shiba oleilisivat kuusikossa varmasti tuntikaupalla jos ei kolmas pyörä M hätistelisi nenän vuotaessa innokkaita samoilijoita kotiinpäin viltin alle nuhaflunssan vielä jyllätessä.
Monilla on koirien irtipidosta eriäviä mielipiteitä, toki riippuen tilanteista ja tekijöistä.
Mielestäni irtipito on maalaisjärki takataskussa pitäen sallittua, kunhan koira on luoksetulovarma jos ollaan yhtään vilkkaammalla alueella, tai sitten mennään tarpeeksi metsään ettei tarvitse pelätä muita vastaantulijoita. Erikseen on vielä metsästys- ja koirien kiinnipitoajat jotka kannattaa pitää mielessä.
Maru on saanut olla paljon irti pienestä pitäen, mikä sai pikku-kippuran aluksi kiljahtelemaan vastahankaisesti kun otin käyttöön kaulapannan ja taluttimen. Totuttelun jälkeen on kaikki sujunut hienosti, mutta olen silti halunnut ettei Maru unohda luoksetulon jaloa taitoa, ja onhan vapaana juokseminen koiralle mitä parasta liikuntaa, ja sen takia käymmekin viikosta riippuen 4-5 kertaa metsässä tai hiljaisessa koirapuistossa kirmaamassa vapaana.
Mikään ei lämmitä sydäntä yhtä paljon kuin pieni punainen, joka ähisten juoksee viereen, heittää shibahymyn ja singahtaa uudestaan mättäiden väliin tullakseen hetikohta näyttämään sikasiistiä keppiä joka juurakosta irtosi. Eikä emännänkään tarvitse juuri rasittaa kärsinyttä tomumajaansa tällä liikuntamuodolla, kunhan tallustelee perässä ja muistaa välillä mennä puun taakse piiloon ettei kippuraisen huomio herpaannu liikaa.
Haaveena olisi päästä jossain vaiheessa parin päivän pidemmälle metsävaellukselle teltan kera, mutta saattaa olla että reissu siirtynee ensi kesään. Mökkeily on osiltaan ollut tämän kesän parasta antia juurikin metsän läheisyyden ja kaikkien rentoutumisen kannalta. Grilli kuumana, kalja kylmänä ja koira vapaana.
Taas salkkareiden pariin, ensi kertaan.
Taroa myös juoksutetaan mahdollisimman paljon vapaana, etteivät luoksetulon alkeet unohdu. Taro on itse asiassa luoksetulovarma muuten, mutta en tiedä mitä kävisi jos tulisi toinen koira vastaan. Sipoon koirametsä täällä Helsingin kulmilla on muuten osoittautunut aivan mahtavaksi paikaksi, varsinkin jos menee ruuhka-aikojen ulkopuolella!
VastaaPoistaJa olen samaa mieltä, että mikään ei ole ihanampaa kuin vapaana metsässä kirmaavan shiban täynnä iloa oleva olemus :).