Aika rientää ihan hillitöntä vauhtia ja meidän vauva tekee omia vauvoja, eli Maru astutettiin Nipolla (Kazagoshi No Benikaze Go Yokohama Atsumi) ja ensimmäinen laskettu aika eli 58 vuorokautta olisi sunnuntaina. Onneksi vastuu tästä pentueesta ei ole vielä minun harteillani, vaan koiran sijoittajan. Tämä hermoheikko sijoituskoiran vastaanottaja käytti koiran lääkärillä "ihan varmuuden vuoksi" ripulin takia. ;) Parempi katsoa kuin katua.
Tarkoituksena olisi kuitenkin mennä seuraamaan synnytystä ja ottaa pentue hetkeksi aikaa meillekin hoitoon toukokuun puolella.Mikäli kaikki menee hyvin ja Maru on äitiainesta, voi olla että teetän itse oman ensimmäisen pentueeni kesällä 2011.
Alla olevassa kuvassa Maru on tiinenä viikolla viisi. Tiineys alkoi näkyä jo melko varhaisessa vaiheessa ja pentujen liikkeet pystyi tuntemaan jo viikolla 7.
Maru lähtikin toiselle omistajalleen jo viime sunnuntaina ja siitä asti on ollut olo onneton, asunto tuntuu todella tyhjältä ilman koiraa ja tekemisestä on miltei puutetta.Garderobikaan ei näytä samalta ilman "viimeistä silausta" eli koirankarvoja.
Kevätsäästäkin nauttiminen on hankalaa ilman karvaturria, ja vieroitusoireissa lenkitetään kaverienkin koirat.
Moni asia on saanut uusia käänteitä kevään myötä ja niin minäkin läpäisin kasvattajan peruskurssini ja tulin valituksi Akita ry:n hallitukseen. Nyt olisi jäljellä enää yhdistystyöhön uudestaan orientoituminen ja kennelnimen keksiminen.
Kova koirakuume ei ole iskenyt vain Marun pentuja odottaviin koteihin, vaan myös emännällä kuumottelee kovasti toinen koira. Pennun saapumisajankohta ja jopa rotu on vielä hämärän peitossa, mutta ehkä kesää kohti kirkastuu.
Tuiren blogissa oli haaste johon ehdin vasta nyt vastata, ja kaivellessani kuva-arkistoja osui silmiini seuraavanlainen otos:
Tämä ei ole vauhdikkain tai hauskin kuva mutta kuvassa näkyy pikkukippuran lempipuuha talvella lumenpaljoudesta nauttien; ihmisten kengistä lentävien lumien pyydystys.
Vähämielisten puuhaa voisi joku todeta, mutta kaipa kaikki omistajat näkevät koiriensa hölmöissäkin hommissa jotain hellyyttävää.
Omat kotisivutkin ovat työn alla mutta ne tuon ihmisten tietoisuuteen vasta niiden valmistuttua, kukapa sitä kehtaisi puolivalmista esitellä.
Marun kotiuduttua olisi tarkoitus saada mamma ensin kuosiin ja toipumisen jälkeen palautella mieleen vanhoja asioita jäljestämisen saralla ja mahdollisesti opetella uusia koiratanssin parissa mikäli harrastusryhmä löytyy. Kesälomasuunnitelmat ovat vielä auki mutta kaikkea mahdollista autoreissusta Norjaan ja roadtrippiin on pyörinyt mielessä. Näyttelyissä varmaan näkyy taas syksyn puolella jos neiti suvaitsee kasvattaa karvaa. Voittaja oli karvas muistutus siitä kuinka näiden karvanlähtöaikataulun varaan on turha laskea mitään.
Pääskysestä ei päivääkään, sitä odotellessa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti